Harjoittelin viime kaudella 515 kertaa, kuormittavaa harjoittelua yhteensä 872 tuntia. Ahkerimmalla viikolla treeniminuutteja kertyi 1650 kahdessatoista harjoituksessa, mikä vastaa kohtalaista työviikkoa. Vuoden keveimmällä – mistä voi olla montaa mieltä – (kilpailu-)viikolla kuormitusta kertyi 462 min. seitsemässä suorituksessa. Keskimäärin siis 9,9 harjoitusta ja 1010 min. viikossa.
Jotta pystyin viemään vuoden läpi noilla kuormitusmäärillä, vaati se paljon lihashuoltoa.… Edellisten treenien lisäksi omatoimisia lihashuoltoharjoituksia kertyi 348, mikä oli tunneissa 242. Viikossa siis noin 7 harjoitusta, kukin keskimäärin 40′. Hierontapöydälläkin makasin 59 kertaa, yhteensä 5200 min.
Osana lihashuoltoa ja palauttavana harjoitteluna pidän arkiliikuntaa, mikä ei sisälly edellisiin. Kuopiossa liikun kaikkialle kävellen, koska pystyasento ja lonkankoukistajien venyttely samalla toimii hyvänä vastapainona soutu- ja pyöräilyasennoille. Kävelyäkin tähän aikaan vuodesta tulee toista tuntia päivässä ja viime kaudella pitkälle päälle 2 milj. askelta, mikä oli matkassa vajaa 2000km. Treenien päälle hikoilin vielä saunassa 158 kerralla yhteensä 50 tuntia.
Urheiluun menee aikaa. Edellisetkin ovat vain murto-osa kokonaisuutta. Harjoituksiin valmistautuminen ja niistä palautuminen vaativat paljon enemmän kuin itse harjoitusten läpivienti. Koskaan en ole täysin lomalla. Vaikka en harjoittelisi (kuin vain 13 tuntia viikossa alimmillaan ylimenokaudella eli urheilijan lomalla), niin ruokavaliota, vuorokausirytmiä, riittävää unen määrää ja laatua en päästä koskaan retuperälle. Siitä toipuminen veisi pidempään kuin palautuminen 30h treeniviikosta kokonaisuuden ollessa tasapainossa. Olen urheilija 24h vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä.
Järjetöntäkö? Ei missään nimessä. Nautin urheilijan askeettisesta, suunnitelmallisesta elämäntavasta suunnattomasti. Nautin myös kehittymisestä ja voittamisesta. Mutta pelkästään mielihyvän varaan ei tätä voi jättää: urheilun ideologiaan kuuluu tulos tai ulos-periaate. Edeltävä VUOSI (jep kokonaan, jokainen tunti) ei mennyt hukkaan. Fyysinen suorituskykyni (mitattuna 2000m sisäsoudulla) parani 4,5s ja mikä tärkeintä, suorituskykyni vesillä (mitattuna 2000m 1x ennätyksellä) parani 19s! Tämän vuoksi tätä teen. Ja niin kauan kuin jälkimmäisestä tuloksesta lähtee sekunteja, jatkan tätä vaikka kuinka monta vuotta.
Neljän vuoden kuluttua uskon olevani tyytyväinen lopputulokseen. Ja ei vuosikymmen pelkästään soutamiseen kulu, ehtii ohessa toteuttaa harrastuksiaankin. Mm. viimeisen vuoden kehitys osoittaa hyvin, että urheilu-uran ohessa pystyy hyvin valmistua hiljalleen vaikka lääkäriksi. Joku voi pitää sitä näyttävämpänä tuloksena vuosikymmenen työlle, mutta minä jatkan noiden sekuntien laskemista.