8.3. nimettiin Twitterissä alkanut ilmiö #SoutajatSomessa. Finnishpairin twiitti soudun näkyvyydestä aloitti keskustelun, joka laajeni nopeasti ja johon ottivat osaa muutkin kuin soutajat. Keskustelu laajeni koskemaan suodun näkyvyyttä somessa, siihen liittyvää seuratyötä, uusien jäsenten tavoittamista, seuran julkista tiedottamista, mediaseksikkyyttä ja rahaa…
Ilmiö oli jo ehkä alkanut ennen tätä. Muutamien soutajien ja lajitahojen aktiivisuus oli jo huomattu aiemminkin. Jos et tiedä, mistä puhutaan, käyhän viipymättä avaamassa twitter ja kokeile hakua sanalla: ’’soutajat’’. Tarvittaessa rekisteröidy ennen tätä ja osallistu keskusteluun!
Edustamani kaksikko finnishpair pääsi olympiakomitean tuelle vasta hetki sitten. Olemme kuitenkin jo useamman vuoden kilpailleet ja harjoitelleet ulkomailla, leireilleet Suomessa kotipaikkakuntamme ulkopuolella, joutuneet päivittämään tiheään kalustoamme oikeaa veneluokkaa etsiessä ja panostaneet harjoitteluolosuhteisiimme, ravintoon ja välineisiin. Olemme taloudellisesti olleet omillamme tai saaneet itse keksiä, miten lajin kustannuksista selviämme. Kehityksemme ovat maksaneet yhteistyökumppanimme, joiden tuki viiden viimeisen vuoden aikana yhteenlaskettuna vetää sanattomaksi – iso kunnioitus ja kiitos kaikille mukana olleille tahoille!
Olemme ottaneet somen alusta asti vahvasti osaksi projektiamme. Jos malliamme monistettaisiin soudussa enemmän, toisi se nostetta koko lajille. Kerron tarinamme.
Eivätpä arvanneet 18-vuotiaat sällit eräänä helmikuun iltana 2013 leirillä Facebook-sivuaan perustaessaan, mihin tässä samalla syntyneen brändin perustaminen johtaisi. ’’Olympiaprojekti, Rio de Janeiro 2016, Kilpeläinen & Naukkarinen’’ -litannia päivittyi uuden veneluokan ja iskevämmän kirjoitusasun myötä nopeasti muotoon finnishpair. Projektimme brändäämällä, sitä markkinoimalla ja ottamalla eri kanavat somessa haltuun herätimme kiinnostusta, viestimme intohimosta ja vakavuudesta, jolla tavoitteeseen pyrimme. Tavoitimme faneja ja saimme yritykset kiinnostumaan. Loimme tarinan, jonka toteuttamisessa yritykset halusivat olla mukana. Some-kanavamme olivat omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, miksi voitimme Hyviätekoja-äänestyksessä 5000 euron tuen kansainvälisiin kilpailuihimme tai miksi meidät kutsuttiin Lotto-lähetykseen käynnistämään arvonta.
Some-kanavat tarjoavat ilmaisen, helppokäyttöisen, kaikkien saatavilla olevan välineen avuksi tai ratkaisuksi moneen lajiamme koskevaan heikkouteen. Sen avulla voi saavuttaa valtavan näkyvyyden, tavoittaa uusia harrastajia, kasvattaa seurayhteisöjä, lisätä tapahtumien suosiota, helpottaa lähestyttävyyttä, herättää mielenkiinnon muissakin medioissa ja luoda intressejä tukijoille.
Jokainen soutaja voi varmasti samaistua seuraavan esimerkin ironisuuteen. Eipä ole ihan harvassa tilanteet, kun joltain seuraajaltamme olemme kuulleet kommentin: ’’Soudun parissa taitaa pyöriä yllättävän isot rahat!’’ He perustelevat väitettään tyylikkäillä nettisivuillamme tai edustuspaitojemme logoryöppäillä. Usein on saanut allekirjoittanut varsin vaivaantuneena todeta, ettei tilanne ihan näin ole. Tällaiset kommentit ja esimerkkimme urheiluprojektimme brändäämisestä kuitenkin havainnollistavat, että tilanne voi muuttua. Jos loppujen lopuksi hyvin pienen esimerkin myötä voi yleisön parissa syntyä näin epärealistiselta tuntuva stereotypia koko lajia kohtaan, niin osoittaa se todella itsestämme antaman mainoksen voiman. Eikä brändäämisen mahdollisuus katso saavutettua menestystä: me olimme projektiamme perustamassa aloittaneet olympialuokkien soudun vasta edeltävänä kesänä.
Entä jos muut tekisivät samoin? Usein urheilijat kokevat, että yksilöurheilijan on vaikea löytää tukijoita. Jos itse olisin yrityksen edustaja, niin tukisin ennen kaikkea yksilöurheilua – se olisi paljon kannattavampaa. Sen sijaan, että ostaisin logopaikan urheilujoukkueen paidasta ja se näkyisi samaan aikaan kahdenkymmenen urheilijan rinnassa, saavuttaisi varmasti paljon enemmän näkyvyyttä ostaa paikka kahdenkymmenen eri yksilöurheilijan paidasta ja kokonaishinta voisi silti olla edullisempi. Tai sitten vaikka ostaisi paikan vain yhden urheilijan vaatteista, olisi hinta varmasti halvempi kuin kahdeskymmenesosa siitä mitä joukkueelle saisi maksaa. Ja tässä tapauksessa saisi yritys urheilijasta todella aidosti ja henkilökohtaisesti kiitollisen yhteistyökumppanin, jonka lähipiiriltä ja seuraajiltakaan ei varmasti jäisi kiitollisuus huomaamatta. Se, missä yksilöurheilijat ovat usein joukkueita jäljessä, on henkilöbrändi. Myös selkeän konseptin luominen vaatii enemmän resursseja eli mitä yritykselle minkäkin suuruisesta yhteistyöstä tarjoaa – toisin sanoen tuotteistaa yhteistyön.
”Soudun ongelma ei ole yksilöiden säilyttäminen lajin parissa, vaan heidän tavoittaminen – drop out urheilijoiden osuus soudussa on paljon vähäisempi, mitä monessa muussa lajissa. Soutu koukuttaa paremmin, mutta on monelle lajina vieras ja epämääräinen, vaikka se voisi olla myös tuttu, näyttävä, helposti lähestyttävä ja yhdistetty innostukseen ja elämyksiin.”
Sen ajan, kun harmitellaan, kuinka pitäisi saada lisää nuoria lajin pariin, näkyvyyttä lajille mediassa ja tukea urheilijoille ja seuroille, voisi käyttää tavoitteeseen pyrkien. Some tarjoaa tähän mainion välineen; kannattaa miettiä minkälaista mainosta lajistaan levittää. Puuvenesoudun parissa käydään hämmästyttävän negatiivissävytteistä julkista keskustelua siitä, kuinka Sulkavan Soutujen osanottajamäärät kutistuvat vuosi vuodelta. Miten tällaisen keskustelun seuraaminen kannustaa uusia ja vanhoja soutajia lähtemään tapahtumaan seuraavana vuonna, kun viesti on että ’’eivät muutkaan enää käy’’ tai ’’tapahtuman taso on tippumassa’’? Syyllistyin juuri itsekin samaan. Edeltävän kaltaisen tai minkä tahansa negatiivissävytteisen keskustelun käymisen sijaan voi lyhyemmässä ajassa kirjoittaa postauksen siitä, kuinka hyvältä tuntui tehdä valmistava harjoitus ensi kesän päätapahtumaan! Itse me mainoksen lajistamme annamme.
Nuo edellä mainitut, lajin pariin toivotut nuoret, oleilevat parhaillaan somessa tai ainakin puhelimensa näytön ääressä. Varsinkin he, joilla ei ole muuta harrastusta, jonka parissa aikansa viettäisivät. Entä jos tästä joukosta tavoittaisi promillenkin, joille onnistuisi vaikka sen puhelimen näytön kautta välittämään edes pientä kuvaa siitä, kuinka upea laji soutu on ja millaisia elämyksiä se tarjoaa? ”Soudun ongelma ei ole yksilöiden säilyttäminen lajin parissa, vaan heidän tavoittaminen – drop out urheilijoiden osuus soudussa on paljon vähäisempi, mitä monessa muussa lajissa. Soutu koukuttaa paremmin, mutta on monelle lajina vieras ja epämääräinen, vaikka se voisi olla myös tuttu, näyttävä, helposti lähestyttävä ja yhdistetty innostukseen ja elämyksiin. ”Ei varmasti ole epäilystäkään, kuinka paljon enemmän iloa jännittävä harjoitus veneessä tarjoaa verrattuna uuden pokemonin löytämiseen.
Haastankin teidät kaikki soudun parissa toimivat mukaan lisäämään lajimme näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Jokainen voi helposti käyttää eri kanavia omalla nimellään. Seurat voivat perustaa oman tilinsä, jolla on ainakin yksi vastuuhenkilö, mutta tunnukset kannattaa jakaa useammalle päivitysten tekemistä varten. Seuran kärkiurheilijoiden kannattaa brändätä itsensä ja hyödyntää seuran tiliä omassa markkinoinnissa ja seuran taas hyödyntää urheilijan näkyvyyttä. Kirjatkaa sosiaalisen median hyödyntäminen toimintasuunnitelmaan osana uusien jäsenten rekrytointia, seuran näkyvyyden lisäämistä paikallisesti, lajin näkyvyyden ja kiinnostavuuden lisäämistä kansallisesti ja keinona herättää yhteistyökumppaneiden kiinnostus ja tarjota heille näkyvyyttä. Seuran tiliä voi myös hyödyntää seuran julkisessa tiedottamisessa, sen hetkisten harjoitteluolosuhteiden raportoinnissa, treeniseuran tavoittamisessa, kilpailutulosten ja kuvien levittämisessä jne. Ja haluan vielä painottaa, että tämän työn ei tarvitse olla mistään muusta seuratyöstä pois. Laadukasta työtä rannassa ei korvaa mikään, mutta some tarjoaa ilmaisen, kaikkien saatavilla olevan välineen näkyvyyteen ja vaikuttavuuteen.
Meitä on laskutavasta riippuen noin 1 000-10 000 soudun eri lajien parissa toimivaa ja tapahtumiin osallistuvaa henkilöä. Määrä ei ole iso ja passiivisena se on muiden lajien joukossa häviävä. Mutta poikkeuksellisen aktiivisena se voisi tavoittaa ihmisiä moninkertaisesti. Jos nämä kaikki soudun parissa toimivat verkostoituvat tehokkaasti, käyvät keskustelua, seuraavat, tykkäävät, kannustavat toisiaan ja tämän myötä tavoittavat myös kaikkien heidän verkostot soudun ulkopuolelta, voi lajimme nopeasti näyttää suurelta, puhutulta ja näyttävältä. Aktiivisuudella voi luoda suuruuden illuusion ja positiivisella mainoksella viehätyksen. Niiden myötä syntyvät myös kiinnostavuus, ajankohtaisuus, mediaseksikkyys ja taloudelliset intressit. ”Vaikka lajimme on pieni, niin sen ei ole pakko näyttää siltä. Silloin se voi myös kasvaa.”
Kynnys seuratyössä mukana olevilla (=kaikilla soutajilla ja taustajoukoilla) voi olla suuri mennä aktiivisena mukaan itselle vieraisiin some-kanaviin, mutta puhelimensa näyttöä tuijottavalle nuorelle kynnys on moninkertaisesti korkeampi tulla oma-aloitteisesti rantaan soutua kokeilemaan. Eikä se keneltäkään isoa panostusta vaadi – samasta ajasta, minkä älylaitteensa ääressä käyttäisi kuitenkin, voisi murto-osan omistaa lajinsa edistämiselle välittämällä soudun tuomaa iloa.
Tehdään tästä ilmiö. Joka huomataan.
#SoutajatSomessa