Ikäni puolesta on nyt se aika, kun seuraavien muutaman vuoden kuluessa tulen ulosmittaamaan sen, mihin minulla on mahdollisuudet edetä. Olemme valmennustiimin kanssa huolella miettineet kaikkia kuviteltavissa olevia vaihtoehtoja kaikilla osa-alueilla ja arvioineet, että millaiset toimet voisivat olla edistämässä olympiaunelman saavuttamista. Olen päätynyt vaihtamaan seuraa Takon Soutajiin.
Ehdin edustaa Nesteen Soutajia 10 vuotta. Siinä ehti kertyä paljon ystäviä, muistoja ja kokemuksia, joten päätös seuran vaihdosta ei ollut mitenkään helppo, vaikka olinkin sitä jo pidempään miettinyt ja vakavasti noin vuoden ajan.
Olen miettinyt päätöstä monelta eri kantilta, mikä lopulta auttoikin tekemään valinnan. Tärkein syy on pyrkimys rikkoa tasannevaihetta. Niin kauan, kun jatkaa kuten ennenkin, on vaikea saada uutta kehitystä. Seuran vaihto tarjoaa hyvän mahdollisuuden rakentaa pakettia ja tarkastella eri asioita uudelleen. Samalla tulee myös uudet seura- ja joukkuetoverit ja eri ihmisten kanssa soutamalla olen oppinut paljon. Takolla on myös parempi kalustotilanne ratasoudussa ja coastalissa.
Toki rahakin merkitsee. Sponsoripuolella on pandemiavuosien, energiakriisin ja muiden epävarmuustekijöiden myötä ollut vaikeampaa kuin koskaan ja taloudelliset resurssit ovat rajoittaneet tekemistä liikaa. Viime kausi osoitti sen, että kun uskalsi tehdä rohkeita satsauksia, niin se näkyi suoraan menestyksessä. Saavutukset eivät kuitenkaan näkyneet tulopuolella vaan kaudesta jäi vielä 20 000e velkaa. Takon Soutajat pystyvät tukemaan soutu-uraani paremmin ja seuraavat vuodet ovat urani kannalta ne ratkaisevimmat. Haluan tehdä kaikkeni, ettei mitalit jäisi myöskään taloudellisten syiden takia voittamatta. Pienikin tuki auttaa eteenpäin ja maisemanvaihdos avaa myös uusia mahdollisuuksia kumppanipuolella. Ja onhan Tampere toki jo paljon lähempänä Kuopiota kuin Turku ja Porvoo.
Lista kiitollisuuden aiheista venyisi avattuna niin pitkäksi, ettei merkkimäärä riittäisi. Tiivistäen: kaikki valmennus ja oppi mitä olen saanut, apu monen eri projektin parissa, ystävät, soutukaverit, kannustus, kalusto ja harjoitusolosuhteet Porvoossa sekä Turussa, sisäänajo hienon lajin pariin ja menestys, mitä kaikki edelliset ovat jo tähän asti tuoneet mukanaan.
Yhtenä tärkeänä muistona, mitkä kokemukset myös sitoivat niin tehokkaasti lajin pariin, tulee mieleen ensimmäinen soutukesä ratasoudussa Petri ”Jeppe” Alangon valmennuksessa. Aloitimme silloin Antti Kilpeläisen kanssa ja meillä oli kova motivaatio oppia soutamaan nopeasti. Jeppe alkoi valmentamaan meitä kahdesti päivässä ja me jopa asuimme venevajalla, että ehtisimme harjoitella enemmän. Treenien ulkopuolisen ajan opettelimme kaluston säätämistä, kävimme syömässä, puhuimme soudusta ja valmentautumisesta, katsoimme soutukisoja ja silloin pyörikin juuri Lontoon olympialaiset ja sitten taas treenattiin. Monesti touhusimme päivässä lajin parissa varmaan kymmenenkin tuntia. Yhtenä päivänä myös soudimme 100km aloittaen ensimmäisen lenkin aamuviideltä ja lopettaen viimeisen vähän ennen puolta yötä. Se oli aika intensiivistä, poikkeuksellista sitoutumista sekä valmentajalta että urheilijoilta, mutta toimi. Ja oli se myös hauskaa.
Nesteen Soutajat on perinteikäs soutuseura ja mitä inspiroivampaa historiaa on soudun parissa vaikea löytää. Seura on tarjonnut monta esikuvaa ja keskustelut seuran kokeneiden soutajien kanssa paljon oppia.
Olen kiitollinen siitä, mitä olen Nesteen Soutajissa saanut viimeisen 10 vuoden aikana kokea ja kuinka pitkälle se on minua soutu-uralla jo tähän asti vienyt. Olen saanut tutustua yli sataan ihmiseen, saada valmennusta yhdeksältä seuran valmentajalta ja jakaa menestymisen kokemuksen SM-mitalin muodossa neljänkymmenen eri soutajan kanssa kolmessa eri lajissa. Juniori-ikäisistä kuusikymppisiin – yhdessä kilpaileminen on ollut äärimmäisen opettavaista, kun paineen alla ja kilpailutilanteessa ihmisestä paljastuu aina uusia puolia ja ne kokemukset ovat saaneet reflektoimaan omaa toimintaa.
Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, mutta samaan aikaan avoin soutamaan kaikkien kanssa, mitä vain lajia, veneluokkaa ja paikkaa veneessä: yhtä ja kahta airoa, oikeaa ja vasenta, keulassa tai tahdissa, joskus myös konehuoneessa, olympialuokkia, coastalia tai ergon ketjua. Monesti tuli vuosien aikana eteen tilanne, että joukkueen kokoonsaaminen oli aina jäädä yhden soutajan löytämisestä kiinni. Kovalla rekryämisellä, lukuisilla viesteillä ja puheluilla ja pienellä luovuudella taidettiin saada joukkue kokoon karkeasti 48 kertaa viidestäkymmenestä ja vielä menestyttyäkin varsin hyvin. Suunnilleen joka vuosi se on myös vaatinut, että jotain soittokierrosta on jatkettu vielä muutama minuutti ennen ilmoittautumisajan päättymistä tai poisjääntejä paikattu vielä kilpailua edeltävään keskiyöhön asti (varmasti tuttua muillakin). Näiden myötä joukkueiden kokoojan rooli olympialuokissa, coastalissa ja sisäsoudussa aika pitkälle ajautui minulle. Tein sitä ihan mielelläni, kun motivaatiota ruokki kilpailuhenkisyys ja toisaalta koin, että tunsin eri soutajien tyylit ja ominaisuudet aika hyvin, kun myös soudin jokaisen kanssa. Lajille tai seuralle uusia soutajia rekrytoin yksittäisiin kisoihin 11 soutajan verran.
Edellinen on varmaan ollut minulle sopivin talkoorooli. Vähän olen toiminut myös seuran sisäsoutu- ja coastal-vastaavana, valmentanut muutamia urheilijoita, tehnyt pari puhumis- ja kouluttamiskeikkaa, trimmannut kalustoa, toiminut mannekiinina ja mainoskasvona, edistänyt lajin ja seuran näkyvyyttä perinteisissä medioissa ja somessa, televisiota Vekkarilla ja Uittamolla, lottoarvontaa… Aika monta muistoa muuallakin kuin veneessä.
Ehdin voittaa NRC nimissä vajaa 130 SM-mitalia, MM-edustus kaikissa kolmessa eri kansainvälisen soutuliiton lajissa ja yhteensä 10 MM-mitalia niistä kahdessa. Neljä EM-mitalia, yli 50 vähintään PM-/MC-tason edustusta, joita niitäkin kokemuksia on saanut tehdä yhdessä monen joukkuekaverin kanssa. Kirjoihin on jäänyt myös pari kymmentä Suomen ennätystä ja yksi voimassa oleva maailman ennätys.
Näiden kokemusten myötä uskon voivani tuoda paljon myös Takon Soutajille. Seuraavien vuosien aikana tavoitteeni on saavuttaa olympiaunelmani rata- tai coastal-soudussa. Haluan myös voittaa maailmanmestaruuden sekä coastal- että sisäsoudussa ja yrittää viedä mukana samalla tasolle useamman suomalaisen soutajan. Uskon myös pistäväni kaikkien matkojen Suomen ennätykset vielä ainakin kertaalleen uusiksi ja varmaan SM-mitaleitakin on vielä jokunen voitettavissa.
Tuttu ja turvallinen olisi jatkaa kuin ennenkin. Mutta uusissa ympyröissä ja eri soutajien kanssa uskon, että voin paremmin edistää uuden oppimista. Ja vaikka seuran vaihto tuntuu isolta jutulta, niin on minulla työlistalla paljon rohkeampiakin satsauksia, jos resursseja vain löytyy.
Kiitos kaikille, kenen kanssa olen saanut toimia. Olen heittäytynyt lajin pariin aika täysillä ja minulle on jäänyt paljon hienoja ja voimakkaita muistoja. Toivottavasti myös muille. Ja jottei mene liian herkäksi, niin ei tämä onneksi tähän lopu, vaikka työhaalarin väri vaihtuu. Nyt on paikkoja auki seuraaville ja viivalla nähdään!